Rotary-retki 24.2.

Buenos días!

Tässä tekstissä aion kertoa teille lauantaista 24.2., kun menimme tutustumaan taas saareen hieman enemmän. Eli aamulla aikaisin tapasimme Fuente Luminosan edessä, ja siitä alkoi matka kohti Gáldaria. Ensimmäisenä kohteena oli erään Rotary-rouvan ystävättären banaaniviljelmä. Oli todella jännää ja mielenkiintoista nähdä ja kuulla, miten ne banaanit kasvatetaan, joita mekin Suomessa syödään. Ihan ensinnäkin meille kerrottiin, että suurin osa banaaneista, joita Gran Canarialla kasvatetaan, lähetetään muualle Eurooppaan. Vain "kitukasvuiset" banaanit jäävätä tänne saarelle. Eli se on hyvinkin mahdollista, että te suomalaiset ystäväni olette syöneet banaaneja, jotka on kasvatettu täällä saarilla. Toiseksi, kaikki ne tarhat, joiden ohi me ajettiin, olivat ihan hervottoman suuria. Kun sitten päästiin sinne tarhaan sisälle, niin meille kerrottiin, miten ne banaanit kasvaa ja mistä tietää, että ne ovat kypsiä. Ihan aluksi on yksi banaanikasvi, joka kasvattaa omat banaanit. Seuraavaksi se saa "poikasia", mutta kaikki muut on revittävä irti paitsi yksi. Ja näin tehdään aina, jokaiselle "poikueelle", että vain yksi jää.

Seuraavaksi nähtiin itse banaanin eri kasvuvaiheet. Eli ihan aluksihan ne banaanit ovat erittäin kirkkaan vihreitä ja oikeasti nelikulmaisia. Seuraavassa vaiheessa ne alkavat enemmän kellertää ja saavat hieman enemmän pyöreän muodon. Viimeisessä vaiheessa banaanit ovat jo melkein kokonaan keltaisia, mutta se väri ei kuulemma kerro ainoastaan banaanin kypsyydestä. Kypsyydestä kertoo myös sen banaanin reunojen muoto. Eli kypsässä banaanissa ei niitä kulmia erota melkein ollenkaan, vaan se on jo enemmän pyöreä.

Itse opiskelun lisäksi oli myös otettava muutaman hassun hauskat kuvat, jotta saatiin hyviä kuvia instagramiin.

Banaanitarhoilta ajettiin noin kymmenisen minuuttia Cuevas Pintadas -nimiseen museoon. Eli vaikka nimi tarkoittaakin "maalatut luolat" niin niitä siellä kuitenkaan ei ollut. Sen sijaan pääsimme kuulemaan saaren ensimmäisestä asukkaista, jotka olivat rakentaneet luolia (joita oli alettu kaivaa esiin, ja joita me päästiin näkemään). Luolien pohjien lisäksi, sinne oli rakennettu uusia luolia, joissa päästiin näkemään millaisia ne luolat suurinpiirtein olivat olleet. Lisäksi museon sisällä oli erilaisia esineitä, jotka olivat löydetty kaivauksissa ja joiden uskottiin kuuluneen ensimmäisille asukkaille.

Täältä  museolta matkustimme takaisin Las Palmasiin, koska tämä sama Rotary-rouva, jonka mainitsin aikaisemmin, oli tehnyt meille päivällisen, joka koostui paikallisista herkuista. Kukaan meistä vaihto-oppilaista ei ole merenelävien suurin ystävä, joten niiltä vältyttiin. :D Ruokailusta en ottanut kuvia, kun piti nauttia, mutta en jälkeen lähdimme vain koteihin.

Seuraava kirjoitus tulee kertomaan mun seikkailusta manner-Espanjassa. Kiitos kaikille, jotka lukevat mun kirjoituksia, ja on kiva saada palautetta ja kuulla, että niin monet tutut lukee mun juttuja.