Saaren exploraus ja sukujuhlia 28.-29.10

Hola!

Eli kuten otsikosta jo hieman saa osviittaa, niin kävimme lauantaina tutkimassa tarkemmin, missä sitä nyt 10 kuukauden ajan asutaan. Kerron jo heti alkuun, että postaus tulee sisältämään ERITTÄIN PALJON KUVIA. Eli tänä lauantaina yhden vaihto-oppilaan tutor vei meidät kaikki viisi vaihto-oppilasta katsomaan vähän tarkemmin, millainen tämä saari on. Samalla saatiin myös suuret määrät saaren historiasta. Tämän lauantain kohteena oli noin puolet saaresta. Aamulla meillä oli tapaaminen 10.30 ja sen jälkeen lähdettiinkin ajamaan. Ajettiin Las Palmasista pohjoiseen Arucas nimisen kaupungin läpi Ageteen. Agaete on ihana vähän vanhanaikanen rantakaupunki, josta pääsee lautalla/laivalla Tenerifalle. Käveltiin siinä pieni lenkki ja jatkettiin matkaa. En ottanut sieltä oikeastaan kuvia, kun olin siellä jo perheen kanssa käynyt. Agaetesta lähdettiin pientä mutkittelevaa vuoristotietä. Tie on sateella suljettu, joten se kertoo jo vähän kyseisestä tiestä.

Pitkältä tuntuneen matkan jälkeen päädyttiin pieneen kylään, jonka nimi on La Aldea se San Nicolas. Kyseisessä paikassa on (jos oikein ymmärsin) 2 kolmesta paikasta, joista saa maasta vihreää kiveä. Vihreää kiveä on muun muassa käytetty Kolumbuksen talon rakentamiseen, jossa hän viihtyi matkoillaan Amerikkaan. Tämä on myös yksi tämän saaren harvoista kylistä, joissa on vesiongelmia, kun sataa. Eli vuorilta vesi valuu vuoristojen välistä ja yksi kohteistä on tämä kylä. He ovat myös rakentaneet kylään altaita, joista sadevesi saadaan kerättyä talteen.

Yksi altaista

Vähän San Nicolaksen kaupunkia, sen verran kun selvää saa.

San Nicolaksesta lähdimme ajamaan vielä edellistä pienempää erittäin mutkaista tietä. Maisemat olivat kauniita (kylläkin erittäin vuoristo painotteisia). Kuvia otin aika paljon :D En sen enempää niistä maisemista kerro, vaan saatte itse katsoa.

Täältä vuorien välistä löytyi pieni lampi.

Keskellä vuoria, muutaman tunnin ajomatka päässä lähimmästä kaupungista on yksinäin tuulimylly odottamassa uusia tuulia.

Ihan pieni oikeassa reunassa oleva nyppylä on suurin piirtein saaren keskikohta ja myös saaren korkein kohta.

Matkalla tuli vastaan luolatalo.

Taas kauimmainen nyppylä on keskikohta.

Yksinäisen tuuliyllyn luona vietimme piknikkiä. Mukaan oli otettu perinteisiä espanjalaisia piknikiin sopivia herkkuja, kuten Jamon Serrano, Chorizoa, ja erilaisia juustoja. Tuulimyllyltä lähdimme ajamaan vielä korkeammalle ja lähemmäs keskikohtaa. Saavuimme erääseen kylään, josta olimme jo valmiiksi erittäin innoissamme ja samalla erittäin hämmentyneitä. Kylän nimi on Artenara ja tässä pieni lainaus https://www.heikanariansaaret.com/lumoavat-paikat/gran-canaria/artenara/ "Artenara sijaitsee valtavalla luonnon muodostamalla tasanteella ja sen ympärillä on Gran Canarian biosfäärialueen jylhät vuoret ja laaksot. Kylän sijainti merenpinnasta on korkeammalla kuin minkään muun kylän Gran Canarialla. Espanjalainen kirjailija Unamuno on kuvaillut kylää ympäröivää maastoa ilmaisulla "jähmettynyt myrsky", ja näkymät saaren espanjalaisia edeltävien asukkaiden pyhinä pitämille kalliomuodostelmille, Roque Nublolle ja Roque Bentaigalle, ovat huikeat." Mun mielestä tuo teksti kuvailee niin hyvin kyseistä kylää. Ja miksi olimme niin innoisamme? No kylän talot ovat suurin osa luolataloja, joissa edelleenkin asutaan. Ensin tulee tietenkin mieleen luolamiehet ja alkeelliset asuinolosuhteet, mutta se oli kaikkea muuta. Talot ovat siis ihan moderneja, ne vain on rakennettu kallion sisään, joten ikkunoita on vain kallion ulkopuolisilla seinillä. Talojen siäänkäynti ja ikkunat olivat siis yleensä kallion ulkopuolella, joissakin taloissa vain osa oli kallion sisällä. Kävimme tutustumassa myös luolatemppeliin ja luolatalomuseoon, joten laitan taas kuvia tästä kylästä.

Oli pakko ottaa kuva, kun vastaan tuli Aloevera

Saatiin myös kaveri :)

Tästä kylästä päädyimme monen kylän kautta, ja muutaman pysähdyksen kautta paikkaan, josta syyskuun loppupuolella raivonnut maastopalo alkoi. Siellä oli myös metsää, joka ei palanut. Joten kuvissa on sekä palanutta, että tervettä metsää. 

Tässä kuvassa musta maa on palanutta ja vihreä ei-palanutta

Tämän jälkeen vain ajoimme takaisin Las Palmasiin Tamaraceiten kautta, koska yksi vaihto-oppilaista asuu siellä (mun viimeinen perhe, mutta voin kertoa järjestelyistä sitten myöhemmin lisää). Mä olin viimeinen, joka vietiin kotiin ja olin noin 8 aikaan kotona illalla.

Sunnuntai oli erittäin mukava, enkä siitä sen tarkemmin kerro, kuin että mentiin taas mun h-äidin vanhempien maaseutukodille juhlistamaan h-isoisän ja -serkun syntymäpäiviä. Juhlat olivat todella rennot ja vain lähipiiri oli juhlissa. Oli hauskaa ja mäkin pääsin tutustumaan mun h-serkkuihin.

Mä valtasin riippukeinun.

Siellä oli mysö serkkujen koira, jonka nimi on suomeksi viinipullon korkki. Suomeksi ei ehkä sovi koiran nimeksi, mutta espanjaksi se on vain yksi sana. :D

Pieni väsähti juhlimisesta ja nukahti mun syliin. 

Nyt vain nukkumaan ja huomenna 31.10. onkin mun oma syntymäpäivä :) Muistakaa, että jos kysyttävää on niin kaikkea saa kysyä. :D